keskiviikko, 14. syyskuu 2011

Uusi blogi!!

Toteutin "uhkaukseni". Blogi muuttaa osoitteeseen: helimaki.blogspot.com ja Into seikkailee siellä tulevaisuudessa. Sinne kaikki siis :)

 

 

perjantai, 9. syyskuu 2011

Syksy on täällä :)

Onpahan mukavaa, kun syksy on saapunut :) Ilmat on sopivan viileitä, että lenkillä tulee hiki vain tehdyn työn tuloksena ja tietenkin puut rupeaa olemaan hienon värisiä. Intokin kyllä nauttii! Meidän tän hetkinen harrastus on siis agility. Pieni tauko tuli, kun eka heinäkuun ajan oli treenit tauolla ja sitten Into vietti "kesälomaa" porukoilla. Eihän sitä varmaan sieltä olisi haluttu päästä lähtemäänkään, mutta kyllä mullakin rupes jo aika ikävä olemaan :) 

Viime viikolla oli vikat kesäkauden treenit. Oli pientä pyöritystä radalla, mutta ihan hyvin sujui. Kepit oli jees ja koira oli hyvin mukana. Ohjaajan ajoitus oli jälleen kerran vähän pielessä/myöhässä, joten koirahan ehti ottaan vähän isompia kaarroksia. Eilen korkattiin syyskausi ja ryhmään vaihtui kaikki muut koirakot paitsi me.. Ratana oli kolmosluokan 22 esteen rata, joten pientä pähkäilyä ohjauksen suhteen oli.. Alkuun oli vauhtisuoraa ja sitten aidoilla takaakiertoja ja välistävetoja. Kouluttaja oli iloisesti yllättynyt, kun Into käänty niinkin ketterästi ;)Puomilla otti hienosti kontaktit, mutta aalla ois menny välillä tulkintakysymykseksi. Pitäisi noihin kontakteihinkin panostaa, mutta.. Namilautanen ois se helpoin tapa saada se alas asti, mutta historian kirjat on osoittanut sen todella huonoksi ideaksi.

Toisella kierroksella lähdössä ennen ekaa aitaa oli tippunut maahan pieni, musta muovinpala. Into oli siitä aivan liian kiinnostunut. Kouluttaja otti sen pois kentältä talteen ja sen jälkeen reenaamisesta ei tullut mitään. Palattiin siis yleiseen haahuiluun ja kouluttajan luona pyörähtelyyn! Arrgh!! Tämä loppui vasta Inton tajutessa, että kouluttajan kädessä ei ole mitään ylimääräistä ja mä syötin sille kolme kourallista namia.. Tämä on siis se syy, miksi sitä namilautasta EI voi käyttää. Ei se koira näköjään miksikään ole muuttunut eikä myöskään ohjaaja ole tässä asiassa edistynyt. Tietty ei ole vain koiran syy, mutta tiedä sitten miten pitäisi ohjata koiran karatessa suoralla linjalla olevien esteitten ohi takavasemmalle ;) Noh, ensi kerralla tilanteita pitää pystyä ennakoimaan ja vaikka minun ottaa ne epäilyttävät esineet talteen.

Meillä on suunnitelmana osallistua agilitykilpailuihin 8.10. täällä Porissa kotihallissa. Sitä ennen ehditään onneksi treenaamaan vielä monta kertaa ja saadaan varmuutta touhuun. Niin kuin aina pitää nyt keskittyä kontaktiesteisiin ja keppejen oikeeseen alotukseen. Ja ohjaaja opettelee liikkumaan oikeaan aikaan niin kyllä se siitä. Kuviakin liittelen tänne blogiin varmasti "piakkoin", kun vihdoinkin sain raahattua pokkarini tänne Poriin ja päästään sen kanssa ulkoileen ;) Pohdinnassa on myös blogipohjan vaihto, koska tää vuodatuksen tekstimuotoilu-systeemi on kyl ihan p...a.. Katsotaan. 

Aurinkoista syksyä!!

 

perjantai, 10. kesäkuu 2011

Nyt tapahtuu!!

Eli ollaan aloitettu agilityn harrastaminen täällä Porin päässä. Huomasin West Coast Agility Teamin sivuilla ilmoituksen, että tilaa ryhmissä olisi esteet osaaville koirakoille. Sähköpostittelun jälkeen löysin meidät istumasta kuumassa bussissa matkalla agi-treeneihin :) Eli eilen treenattiin ja matkustetaan ainakin toistaiseksi treeneihin bussilla. Treenipaikkana on ilm. joku entinen autohalli, mutta siellä oli yllättävän ei-kuuma. Ajattelin suljetun tilan olevan kuin pätsi, mutta siellä oli sopivan lämmintä ;) 

Ryhmässä oli kolme muuta koiraa, kaksi miniä ja yksi medi. Muiden koirien tasosta en ole varma, ainakin yksi taisi kisata kakkosissa. Harjoitus sisälsi 14 esteen radan ja siinä oli kepit, kontaktina a-este, hyppyjä, rengas ja putkia. Yllättävän hyvin itse muisti radan ja yksinkertaiset ohjauskuviot tulivat luonnostaan. Viime treenauksesta on kuitenkin yli puoli vuotta.. Ekalla kierroksella otettiin parin esteen pätkissä ja palkkasin välillä. Kepit meni loistavasti, ainoastaan ekalla kerralla vähän liikaa yritin opastaa aloitusta. Se oli aivan turhaa :D Koska kovastakin vauhdista jarrutti oikeaan väliin, jesh! Nyt pitää vaan itse yrittää seuraavilla kerroilla ottaa vähän etäisyyttä. Tokalla kierroksella otettiin rata kahdessa erässä ja sekin meni hyvin.

Oletan, että tän blogin päivitystahti on tulevaisuudessa vähän tiheämpi, katsotaan kui meidän käy.. Tästä onkin mukava jatkaa kesää ja nauttia(??) helteistä :) 

maanantai, 28. maaliskuu 2011

Kevättä kohti

Nämä kirjoitukset tuppaa alkaan aina samalla ajatuksella; eipä ole hetkeen kirjoitettu, mutta eipä ole kummia tapahtunutkaan Talvea ollaan tosiaan vietetty ilman agilityä ja varmaan sama meno jatkuu hamaan tulevaisuuteen.. Tokoiluun ollaan päästy vähän sisälle sisällä iltojen ratoksi ja jos NYT oikeesti sais sen seuraamisen kuntoon vihdoin ja viimein!! Eihän Into täytäkään vasta kuin viis  Eli ulos siirrytään reenamaan, kunhan lähistöltä löytyy joku tarpeeks iso sulanut maapläntti.

Into on kärsinyt tänä talvena kerran lievän silmätulehduksen, vein sen heti lekurille joten ei ehtinyt kehkeytyyn suuremmaksi. Sai tipat ja meni ohi. Ja toissa viikolla oli havaittavissa korvatulehdusta, joten käytin sitä kotopuolessa eläinlääkärillä ja taas saatiin tipat ja meni ohi. Intolle ilmeisesti kertyy aika paljon tota "korvavaikkua" ja niitä pitää kyllä melkein päivittäin puhistella.. Mutta onneks Into on kiltti ja namien toivossa antaa yllättävän helposti puhdistaa korvansa, joten homma on sen puoleen ok.

Ihan hirmuista pentukuumetta täällä poden ainakin minä (Into tuskin ymmärtää tätä asiaa ihan samalla tavalla), mutta olen keksinyt hyviä syitä ja tekosyitä, miksi tässä tilanteessa toista koiraa ei tule vielä... Ehkä myö odotellaan viä ainakin vuosi, jälleen kerran Mua nauratti tai lähinnä kyllä ihmetytti, kun tuolla Lemmikkipalstojen pk-palstalla oli kyselyä, että mitä pk-rotuista koiraa ei koskaan ottaisi. Listalla oli aika monella hoffi, se ei "tietty" ollut suuri ihmetys, koska harva tietää koiran potentiaalia. Mutta joku oli laittanut hovawartin kohdalle, että 'pelottava'!! Se kyllä pikkaisen pisti silmään. En tiedä, mitä sillä tarkalleen tarkoitettiin, mutta ei olisi todellakaan eka termi, minkä liittäisi hovawarttiin. Seuraava koirani todennäköisesti ei tule olemaan hovawartti, mutta ehdottomasti näitä mahottomia hovarontin riekaleita tulee varmasti talosta löytymään tulevaisuudessa.

Näillä mietteillä tulevaan viikkoon ja kevääseen!

maanantai, 29. marraskuu 2010

Agilitykisoissa

Lauantaina oltiin piiiitkästä aikaa agilitykisoissa. Tätä ennen käytiin pari kertaa treenaamassa. Eka oltiin kaverin kaa keskenämme ja se tais mennä ihan ookoo. Lähinnä muistuteltiin perusjuttuja... Sitten 14.11. oltiin Vuorelan Lotan koulutuksessa Kana-areenalla. Taas mentiin aika perusjutuilla ja ittelleni tärkeimpiä oppeja oli ehdottomasti se muistutus, että omaa sijoittumista TÄYTYY miettiä. Siitä ei kyllä varmastikaan voi tarpeeksi muistuttaa... Koulutus oli kokonaisuudessaan ihan hyvä ja saatiin ainakin muistuteltua noita esteitä enemmänkin mieleen..

Noh, lauantaina kisoissa noista opeista saattoi olla hyötyä tai sitten ei... Eka rata lähti aivan loistavasti liikkeelle. Sain koiran käännettyä hianosti pari aitaa ja sitten puomille ja koira karkaa sitten putkeen... Eli hylky siitä. Tässä sitten ehkä taas iteltä vähän ote lipesi, kun sen jälkeen koiralla ei ollut enää korvia.... Jollain angstilla saatiin kuitenkin se rata suht ehjin nahoin vietyä loppuun, ei alkanut kovin hyvin. Tästä sitten tietty sisuuntuneena toiselle radalle.

Kaikki oli omaa vuoroa odottaessa hyvin, koira oli ihan mukana yms. Sitten se tapahtuu: hovawartin huumorintaju nostaa päätään!!! Ensin ei anneta ottaa pantaa pois kaulasta, koira makaa välillä maassa ja kiemurtelee niin pirusti... Hetken kuluttua saadaan panta pois ja päästään lähtöviivalle. Koira jää ihan ok odottaan ja sitten lähdetään liikkeelle. Koira karkaa A-esteelle, kutsun sen takas ja päätän, että rata mennään loppuun. Mutta Into oli vähän muuta mieltä. Menee putkeen ihan jees ja siitä kun olis meno taas aalle, niin korvat katoo ja rupee vaan juokseen ympyrää... Koin sit parhaaks rauhottaa tilanteen ja lähtee pois radalta... Hetkikin vielä ja hoffikomentamishepuli ois ollu todellisuutta.. Harmitti kyllä niin vietävästi!!  Koskaan ei ole noin käynyt, treeneissä ehkä joskus ekana kesänä (en kyl muista..) mutta muuten kyllä ainoostaan pihapeleissä... "Onneks" tiedossa ei ole seuraavia treenejä eikä kisoja.. Koira kyllä osas kontaktit ok ja kepitkin oli ekalla radalla loistavat. Mutta tästä jäädään sit määrittämättömän pituiselle agilitytauolle. Jatketaan, kun jaksetaan  Myös tätä blogin kirjoittamista..