Näin sitä on jo maanantain puoleen päivään mennessä ihan ok toivuttu viikonlopun hoffien agilitykoulutusviikonlopusta :) Matkaan lähdettiin lauantaina puoli kahdeksan aikaan aamulla, kymmeneksi meinattiin olla sitten Janakkalassa, jossa koulutukset pidettiin. Ajoissa oltiin ja yhdeltätoista oli sitten mun ja Inton "startti"aika.. Ekana harjoiteltiin hyppytekniikkaa. Oli viisi estettä lyhyillä väleillä ja nami lautanen esteiden takana. Koiran olisi pitänyt käyttää ja ponnistaa takapäällään eikä etuvartalolla. Into varasti aika monta kertaa ja sillä oli myös vähän ongelmia saada kaikkiin väleihin asetettua jalkoja... Kaikki rimat taisi silti pysyä ylhäällä ;) Eli esteiden rimat oli noin 35 sentin korkeudessa eli mitään korkeushyppyjä ei tehty.. Sitten kun muisti taas olla paikallaan ja odottaa lupaa lähteä jne. niin homma sujui ehkä hitusen paremmin...
Pienen tauon jälkeen oli sitten vuorossa pujottelu, jossa oltiin Iin kaa ainoot oppilaat :D Eka näytettiin mitä osataan ja mitä ei... Eli seuraa liikaa mun kättä yms ohjausta eikä ihan ehkä tajua, mitä varsinaisesti tarttee tehä.. Kokeiltiin vinokepeillä, että kuinka se koira siinä liikuu mutta kun meillä ei ole itsellä mahdollisuutta harjoitella muilla kuin suorilla kepeillä, niin se jäi vaan pintaraapaisuksi... Työtä, työtä ja työtä tämä tulee vielä vaatimaan.. Tämän jälkeen oli Inton aika mennä lepuutteleen autoon ja loppu ilta menikin sitten katsoessa kuinka Iina ja Nemo suorituivat omista harjoituksistaan.. Yöksi mentiin Iinan äitin co:n mökille Renkoon eli sinne huristeli melkein tunnin, vajaan kuitenki... Illan kolme tuntia koirat juoksikin sitten ympäri mökin pihaa, välillä haettiin vauhtia järvestä ja sitten mentiin taas :D Tämä yltiöpäinen juoksutus saattoi tietenkin olla vikatikki...
Sunnuntaina herättiin sitten jo auringon paisteeseen, koirat temusi tunnin verran pihalla ja aamupalan syötyämme lähdettiin takas Janakkalan suuntaan. Siellä oli ensin alkeita harjoittelevia koiria, myös Inton sisko Pimu. Ihana samanlainen touhottaja oli sekin :) Me kuuluttiin sitten kisavalmiisiin koirakoihin ja noh, parempaakin osaamista olisi voitu näyttää.. ;) Into meinasi pari kertaa varastaa ja kun sen estin, niin loppui koirankin innostus... Kun meikä pysyi mukana ohjauskuvioissa yms koira innostui myös mukaan, mutta muuten en ole tainnut sitä missään koulutuskentillä koskaan tuollaisena nähdä... Päästiin rata kuitenkin pätkissä loppuun. 'Siitä lähdettiin suoriltaan kohti kotia.. Sukulaiset kyselivät sitten sunnuntaina illalla, että mitäs se koira oppi. Ja vastasin siihen, että taisi omistaja oppia enemmän kuin koira ;D Ja näinhän se varmasti onkin, koira osaa ohjaaja ei. Nyt kohti uusia haasteita myös agiliidon parissa ja ens vkonloppuna sitten onkin jo näyttelymatka tiedossa... :)
Pienen tauon jälkeen oli sitten vuorossa pujottelu, jossa oltiin Iin kaa ainoot oppilaat :D Eka näytettiin mitä osataan ja mitä ei... Eli seuraa liikaa mun kättä yms ohjausta eikä ihan ehkä tajua, mitä varsinaisesti tarttee tehä.. Kokeiltiin vinokepeillä, että kuinka se koira siinä liikuu mutta kun meillä ei ole itsellä mahdollisuutta harjoitella muilla kuin suorilla kepeillä, niin se jäi vaan pintaraapaisuksi... Työtä, työtä ja työtä tämä tulee vielä vaatimaan.. Tämän jälkeen oli Inton aika mennä lepuutteleen autoon ja loppu ilta menikin sitten katsoessa kuinka Iina ja Nemo suorituivat omista harjoituksistaan.. Yöksi mentiin Iinan äitin co:n mökille Renkoon eli sinne huristeli melkein tunnin, vajaan kuitenki... Illan kolme tuntia koirat juoksikin sitten ympäri mökin pihaa, välillä haettiin vauhtia järvestä ja sitten mentiin taas :D Tämä yltiöpäinen juoksutus saattoi tietenkin olla vikatikki...
Sunnuntaina herättiin sitten jo auringon paisteeseen, koirat temusi tunnin verran pihalla ja aamupalan syötyämme lähdettiin takas Janakkalan suuntaan. Siellä oli ensin alkeita harjoittelevia koiria, myös Inton sisko Pimu. Ihana samanlainen touhottaja oli sekin :) Me kuuluttiin sitten kisavalmiisiin koirakoihin ja noh, parempaakin osaamista olisi voitu näyttää.. ;) Into meinasi pari kertaa varastaa ja kun sen estin, niin loppui koirankin innostus... Kun meikä pysyi mukana ohjauskuvioissa yms koira innostui myös mukaan, mutta muuten en ole tainnut sitä missään koulutuskentillä koskaan tuollaisena nähdä... Päästiin rata kuitenkin pätkissä loppuun. 'Siitä lähdettiin suoriltaan kohti kotia.. Sukulaiset kyselivät sitten sunnuntaina illalla, että mitäs se koira oppi. Ja vastasin siihen, että taisi omistaja oppia enemmän kuin koira ;D Ja näinhän se varmasti onkin, koira osaa ohjaaja ei. Nyt kohti uusia haasteita myös agiliidon parissa ja ens vkonloppuna sitten onkin jo näyttelymatka tiedossa... :)
Kommentit