Kävin vähän vieraileen muitten blogeissa ja innostuin itekin nyt sitten vastaan ko. kysymykseen; miten olen päätynyt hovawarttiin..? Vaikka jotain kanssa tua meidän "oikeilla" sivuilla lukeekin.. Eihän tässä yön pimeinä tunteina muutakaan tekemistä oo.. :) Ekan kerran olen "tajunnut" hoffien olemassaolon kun olen ollut 5-6-luokalla eli ehkä n. 11 vuotta sitten. Eli mikään tuore rotujuttu ei oo ;) Muistan löytäneeni koulun hyllyssä olleen lemmikki tms. lehden ja siinä oli yhden sivun verran juttua hoffista, merkkarihoffin kuva ja luonteesta jotain sepustusta. Kuva/sivu oli leikattava irti ja olikin pitkän aikaa huoneen seinällä ja tallessa.. Siitä lähtien oma hoffi on mielessä pyörinyt...

Kun olin vielä ala-asteen alaluokilla niin meillä oli pari vuotta sekarotuinen pystykorva Turre, joka mökkinaapureiden pihasta meille haettiin.. Ainoa ketä koira totteli oli meidän iskä, me lapset ei päästy edes keittiöön, kun äiti oli kerran valmiiksi tehnyt meille sapuskat pöydälle oli sen verran suojelunhalunen tms.. Joten ei todellakaan ollut mikään lapsiperheen koira ja sen kohtalo oli sinetöity, traumoja siitä ei onneksi jäänyt enkä koiria ole sen suuremmin pelännyt senkään jälkeen.. Turren jälkeen vielä samana kesänä meille tuli sitten Bella (Gillespie Touch of Magic, kuva sivujen faktat-osiossa) cavalier kingcharlesinspanieli narttu. Siinä sitä sitten oli ihana pieni rinsessa koira! Juuri lapsiperheeseen sopiva (vaikka ei mekään tietty enää sillon neljännellä ja tokalla luokalla olevina siskon kanssa mitään hirveen pieniä oltu) koira, josta ei koskaan ollut mitään harmia.. Paitsi sillä oli krooninen silmäsairaus, jota sitten jouduttiin hoidattaan.. Minä harrastin Bellan kanssa tokoilua ja agilityäkin! Toko ei oikein ollut sen laji, namit sai helpommallakin. Agilitystä ainakin mun muistin mukaan tykkäs kovastikin! Bella eli 9 vuotiaaksi asti, stressaantu varmaankin kovin kun kerrostalon kautta muutettiin omakotitaloon.. Ja nukkui pois ihan itsestään :( Kaipuu on kova.

Vuonna 98 tms. kun Helsingissä oli joku iso näyttely, niin kävin tutustuun hoffi-yhdistyksen kojuun ja sain ekan kerran silittää ihka elävää hovawarttia! Muistan ostaneeni myös nipullisen kortteja (samoja oli viä tänäkin vuonna Terviksellä myynnissä) ja sitten t-paidan, jonka hihassa oli yhistyksen logo. Tosi fani jo pienestä pitäen! Tietenkin tässä vuosien varrella on kymmeniä rotuja mielessä käynyt, mutta aina se hoffi on mielessä ollut.. Ulkonäkö on mun mielestä just eikä melkein mun silmään, sopivan iso olematta liian raskas, karvaa on, mutta ei liikaa (eli meikä jaksaa sitä jonkin verran hoitaa) jaja onhan ne ny kauniita! Luonne kanssa viehätti tietenkin, monipuolinen koira kaikenlaiseen menoon tai sitten ihan vain kaveriksi lenkeille.. Säänkestävyys oli myös yksi kriteeri, esim. dopperit häviää hyvin nopeesti treenikentiltä talven tullen. Miellyttämisen  halua ei oikein tarvinnut olla ja omaa päätä saa löytyä.

Intoon päädyin "vahingossa", kuten sivuillakin olen kertonut olin Joutsenossa Lappeenrannan naapurissa koulussa ja otin sitten Katjaan yhteyttä, kun huomasin pentuvälityksen sivuilla että hoffin pentuja ois tarjolla ja tulossa.. Kävin katsoon Hofriinan H-pentuetta, mutta siitä ei yhtään pentua enää jäljellä ollut.. Sitten I-pentue syntyi ja sieltä sitten tuli tuo kultanen poika kotiin. Oikeastaan kun sitä koiraa mietin, niin ainoa melko varma kriteeri oli, että uros ois parempi. Väristä ei ollut väliä ja vaaleista oli enemmän valinnanvaraa, joten sellaiseen sitten päädyin.. Tietenkin omin avuin ja kasvattajilta otin selville, millanen suku yms. Eli kyllä asiaa oli harkittu.. Tietty, kun kerta omaan kämppäänkin piti muuttaa että sen koiran sain; ne oli ehdot vanhemmilta! :)

Nyt vuoden kokemuksella on aika huono antaa mitään yleiskatsausta Inton luonteesta ja sen hoffimaisuudesta; on sen verran nulikka vielä. Nyt on oppinu kyllä kotona ainakin nopeesti rauhottuun ja syttyy toimintaan hyvin. Toiminnanhalua löytyy vaikka muille jakaa ja on siis nimensä veroinen! Mutta enpä mä mitään perässä laahattavaa koiraa kestäisikään! Ainoa olettamus oli, kun hoffiurokseen päädyin oli, että sehän sitten rähisee ja räyhää kaikille! Mutta mitä, ei rähise ei.. Ainakaan vielä ja hyvä niin! Ihan noin vilkasta en olettanut, mutta koirahan on vasta vuoden.. Ja tuota ei ainakaan vahdiksi voi sanoa!!

Kyllä se taitaa seuraavakin koiruus olla hoffi.. :) Jos sellainen joku päivä hankintaan tulee.. Muita vahvassa puntaroinnissa olevia rotuja on ollut ainaskii beauceron ja australianpaimenkoira.. Beussinkin kanta on Suomessa sen verran pientä, että tarkka pitäis koiran hankinnassa olla.. Ja aussie viehättää nimenomaan sitten ehkä osittain sen mahdollisten väritysten takia ja tietyn paimenkoiramaisuuden takia myös.. Toisen koiran hankkiminen on kyllä ajankohtaista vasta joskus parin vuoden päästä, siihen asti ton yhenkin kanssa riittää tekemistä. Tästähän tuli taas yhdenlainen novelli! Noh, toivottavasti kovin moni ei jaksa tätä epäselvää sepustusta läpi lukea ;) Hyvät yöt.