Onpahan mukavaa, kun syksy on saapunut :) Ilmat on sopivan viileitä, että lenkillä tulee hiki vain tehdyn työn tuloksena ja tietenkin puut rupeaa olemaan hienon värisiä. Intokin kyllä nauttii! Meidän tän hetkinen harrastus on siis agility. Pieni tauko tuli, kun eka heinäkuun ajan oli treenit tauolla ja sitten Into vietti "kesälomaa" porukoilla. Eihän sitä varmaan sieltä olisi haluttu päästä lähtemäänkään, mutta kyllä mullakin rupes jo aika ikävä olemaan :) 

Viime viikolla oli vikat kesäkauden treenit. Oli pientä pyöritystä radalla, mutta ihan hyvin sujui. Kepit oli jees ja koira oli hyvin mukana. Ohjaajan ajoitus oli jälleen kerran vähän pielessä/myöhässä, joten koirahan ehti ottaan vähän isompia kaarroksia. Eilen korkattiin syyskausi ja ryhmään vaihtui kaikki muut koirakot paitsi me.. Ratana oli kolmosluokan 22 esteen rata, joten pientä pähkäilyä ohjauksen suhteen oli.. Alkuun oli vauhtisuoraa ja sitten aidoilla takaakiertoja ja välistävetoja. Kouluttaja oli iloisesti yllättynyt, kun Into käänty niinkin ketterästi ;)Puomilla otti hienosti kontaktit, mutta aalla ois menny välillä tulkintakysymykseksi. Pitäisi noihin kontakteihinkin panostaa, mutta.. Namilautanen ois se helpoin tapa saada se alas asti, mutta historian kirjat on osoittanut sen todella huonoksi ideaksi.

Toisella kierroksella lähdössä ennen ekaa aitaa oli tippunut maahan pieni, musta muovinpala. Into oli siitä aivan liian kiinnostunut. Kouluttaja otti sen pois kentältä talteen ja sen jälkeen reenaamisesta ei tullut mitään. Palattiin siis yleiseen haahuiluun ja kouluttajan luona pyörähtelyyn! Arrgh!! Tämä loppui vasta Inton tajutessa, että kouluttajan kädessä ei ole mitään ylimääräistä ja mä syötin sille kolme kourallista namia.. Tämä on siis se syy, miksi sitä namilautasta EI voi käyttää. Ei se koira näköjään miksikään ole muuttunut eikä myöskään ohjaaja ole tässä asiassa edistynyt. Tietty ei ole vain koiran syy, mutta tiedä sitten miten pitäisi ohjata koiran karatessa suoralla linjalla olevien esteitten ohi takavasemmalle ;) Noh, ensi kerralla tilanteita pitää pystyä ennakoimaan ja vaikka minun ottaa ne epäilyttävät esineet talteen.

Meillä on suunnitelmana osallistua agilitykilpailuihin 8.10. täällä Porissa kotihallissa. Sitä ennen ehditään onneksi treenaamaan vielä monta kertaa ja saadaan varmuutta touhuun. Niin kuin aina pitää nyt keskittyä kontaktiesteisiin ja keppejen oikeeseen alotukseen. Ja ohjaaja opettelee liikkumaan oikeaan aikaan niin kyllä se siitä. Kuviakin liittelen tänne blogiin varmasti "piakkoin", kun vihdoinkin sain raahattua pokkarini tänne Poriin ja päästään sen kanssa ulkoileen ;) Pohdinnassa on myös blogipohjan vaihto, koska tää vuodatuksen tekstimuotoilu-systeemi on kyl ihan p...a.. Katsotaan. 

Aurinkoista syksyä!!