Viime viikolla oli vikat kesäkauden treenit. Oli pientä pyöritystä radalla, mutta ihan hyvin sujui. Kepit oli jees ja koira oli hyvin mukana. Ohjaajan ajoitus oli jälleen kerran vähän pielessä/myöhässä, joten koirahan ehti ottaan vähän isompia kaarroksia. Eilen korkattiin syyskausi ja ryhmään vaihtui kaikki muut koirakot paitsi me.. Ratana oli kolmosluokan 22 esteen rata, joten pientä pähkäilyä ohjauksen suhteen oli.. Alkuun oli vauhtisuoraa ja sitten aidoilla takaakiertoja ja välistävetoja. Kouluttaja oli iloisesti yllättynyt, kun Into käänty niinkin ketterästi ;)Puomilla otti hienosti kontaktit, mutta aalla ois menny välillä tulkintakysymykseksi. Pitäisi noihin kontakteihinkin panostaa, mutta.. Namilautanen ois se helpoin tapa saada se alas asti, mutta historian kirjat on osoittanut sen todella huonoksi ideaksi.

Toisella kierroksella lähdössä ennen ekaa aitaa oli tippunut maahan pieni, musta muovinpala. Into oli siitä aivan liian kiinnostunut. Kouluttaja otti sen pois kentältä talteen ja sen jälkeen reenaamisesta ei tullut mitään. Palattiin siis yleiseen haahuiluun ja kouluttajan luona pyörähtelyyn! Arrgh!! Tämä loppui vasta Inton tajutessa, että kouluttajan kädessä ei ole mitään ylimääräistä ja mä syötin sille kolme kourallista namia.. Tämä on siis se syy, miksi sitä namilautasta EI voi käyttää. Ei se koira näköjään miksikään ole muuttunut eikä myöskään ohjaaja ole tässä asiassa edistynyt. Tietty ei ole vain koiran syy, mutta tiedä sitten miten pitäisi ohjata koiran karatessa suoralla linjalla olevien esteitten ohi takavasemmalle ;) Noh, ensi kerralla tilanteita pitää pystyä ennakoimaan ja vaikka minun ottaa ne epäilyttävät esineet talteen.

Meillä on suunnitelmana osallistua agilitykilpailuihin 8.10. täällä Porissa kotihallissa. Sitä ennen ehditään onneksi treenaamaan vielä monta kertaa ja saadaan varmuutta touhuun. Niin kuin aina pitää nyt keskittyä kontaktiesteisiin ja keppejen oikeeseen alotukseen. Ja ohjaaja opettelee liikkumaan oikeaan aikaan niin kyllä se siitä. Kuviakin liittelen tänne blogiin varmasti "piakkoin", kun vihdoinkin sain raahattua pokkarini tänne Poriin ja päästään sen kanssa ulkoileen ;) Pohdinnassa on myös blogipohjan vaihto, koska tää vuodatuksen tekstimuotoilu-systeemi on kyl ihan p...a.. Katsotaan. 

Aurinkoista syksyä!!

Ryhmässä oli kolme muuta koiraa, kaksi miniä ja yksi medi. Muiden koirien tasosta en ole varma, ainakin yksi taisi kisata kakkosissa. Harjoitus sisälsi 14 esteen radan ja siinä oli kepit, kontaktina a-este, hyppyjä, rengas ja putkia. Yllättävän hyvin itse muisti radan ja yksinkertaiset ohjauskuviot tulivat luonnostaan. Viime treenauksesta on kuitenkin yli puoli vuotta.. Ekalla kierroksella otettiin parin esteen pätkissä ja palkkasin välillä. Kepit meni loistavasti, ainoastaan ekalla kerralla vähän liikaa yritin opastaa aloitusta. Se oli aivan turhaa :D Koska kovastakin vauhdista jarrutti oikeaan väliin, jesh! Nyt pitää vaan itse yrittää seuraavilla kerroilla ottaa vähän etäisyyttä. Tokalla kierroksella otettiin rata kahdessa erässä ja sekin meni hyvin.

Oletan, että tän blogin päivitystahti on tulevaisuudessa vähän tiheämpi, katsotaan kui meidän käy.. Tästä onkin mukava jatkaa kesää ja nauttia(??) helteistä :) 

Nämä kirjoitukset tuppaa alkaan aina samalla ajatuksella; eipä ole hetkeen kirjoitettu, mutta eipä ole kummia tapahtunutkaan Talvea ollaan tosiaan vietetty ilman agilityä ja varmaan sama meno jatkuu hamaan tulevaisuuteen.. Tokoiluun ollaan päästy vähän sisälle sisällä iltojen ratoksi ja jos NYT oikeesti sais sen seuraamisen kuntoon vihdoin ja viimein!! Eihän Into täytäkään vasta kuin viis  Eli ulos siirrytään reenamaan, kunhan lähistöltä löytyy joku tarpeeks iso sulanut maapläntti.

Into on kärsinyt tänä talvena kerran lievän silmätulehduksen, vein sen heti lekurille joten ei ehtinyt kehkeytyyn suuremmaksi. Sai tipat ja meni ohi. Ja toissa viikolla oli havaittavissa korvatulehdusta, joten käytin sitä kotopuolessa eläinlääkärillä ja taas saatiin tipat ja meni ohi. Intolle ilmeisesti kertyy aika paljon tota "korvavaikkua" ja niitä pitää kyllä melkein päivittäin puhistella.. Mutta onneks Into on kiltti ja namien toivossa antaa yllättävän helposti puhdistaa korvansa, joten homma on sen puoleen ok.

Ihan hirmuista pentukuumetta täällä poden ainakin minä (Into tuskin ymmärtää tätä asiaa ihan samalla tavalla), mutta olen keksinyt hyviä syitä ja tekosyitä, miksi tässä tilanteessa toista koiraa ei tule vielä... Ehkä myö odotellaan viä ainakin vuosi, jälleen kerran Mua nauratti tai lähinnä kyllä ihmetytti, kun tuolla Lemmikkipalstojen pk-palstalla oli kyselyä, että mitä pk-rotuista koiraa ei koskaan ottaisi. Listalla oli aika monella hoffi, se ei "tietty" ollut suuri ihmetys, koska harva tietää koiran potentiaalia. Mutta joku oli laittanut hovawartin kohdalle, että 'pelottava'!! Se kyllä pikkaisen pisti silmään. En tiedä, mitä sillä tarkalleen tarkoitettiin, mutta ei olisi todellakaan eka termi, minkä liittäisi hovawarttiin. Seuraava koirani todennäköisesti ei tule olemaan hovawartti, mutta ehdottomasti näitä mahottomia hovarontin riekaleita tulee varmasti talosta löytymään tulevaisuudessa.

Näillä mietteillä tulevaan viikkoon ja kevääseen!

Noh, lauantaina kisoissa noista opeista saattoi olla hyötyä tai sitten ei... Eka rata lähti aivan loistavasti liikkeelle. Sain koiran käännettyä hianosti pari aitaa ja sitten puomille ja koira karkaa sitten putkeen... Eli hylky siitä. Tässä sitten ehkä taas iteltä vähän ote lipesi, kun sen jälkeen koiralla ei ollut enää korvia.... Jollain angstilla saatiin kuitenkin se rata suht ehjin nahoin vietyä loppuun, ei alkanut kovin hyvin. Tästä sitten tietty sisuuntuneena toiselle radalle.

Kaikki oli omaa vuoroa odottaessa hyvin, koira oli ihan mukana yms. Sitten se tapahtuu: hovawartin huumorintaju nostaa päätään!!! Ensin ei anneta ottaa pantaa pois kaulasta, koira makaa välillä maassa ja kiemurtelee niin pirusti... Hetken kuluttua saadaan panta pois ja päästään lähtöviivalle. Koira jää ihan ok odottaan ja sitten lähdetään liikkeelle. Koira karkaa A-esteelle, kutsun sen takas ja päätän, että rata mennään loppuun. Mutta Into oli vähän muuta mieltä. Menee putkeen ihan jees ja siitä kun olis meno taas aalle, niin korvat katoo ja rupee vaan juokseen ympyrää... Koin sit parhaaks rauhottaa tilanteen ja lähtee pois radalta... Hetkikin vielä ja hoffikomentamishepuli ois ollu todellisuutta.. Harmitti kyllä niin vietävästi!!  Koskaan ei ole noin käynyt, treeneissä ehkä joskus ekana kesänä (en kyl muista..) mutta muuten kyllä ainoostaan pihapeleissä... "Onneks" tiedossa ei ole seuraavia treenejä eikä kisoja.. Koira kyllä osas kontaktit ok ja kepitkin oli ekalla radalla loistavat. Mutta tästä jäädään sit määrittämättömän pituiselle agilitytauolle. Jatketaan, kun jaksetaan  Myös tätä blogin kirjoittamista..

Muuten tää elo on ollut ihan peruskauraa.. Pari kertaa ollaan iltasella yritetty käydä tossa vähän matkan päässä nurmikentällä koiran kaa leikkiin.. Ja yritetty löytää jostain kävelyetäisyydeltä muutakin metsäaluetta, kun toi vajaan kilsan polku mutta vieläkään ei olla onnistuttu.. Tää kirjotus nyt oli vähän tällainen tilanteen päivitys ja kerrottiin, että ei oo tätä blogia kokonaan unohdettu olla Lisätään nyt loppuun vielä pari kuvaa viime kesältä..

Into kesän reviirillään. Alkukesästä aidattiin suurin osa porukoiden pihasta ja Into sai siellä viettää pihavahdin elämää. Ja kuten kasvattajakin alkukesästä kommentoi, niin kyllähän se Intokin alkoi loppukesästä jo vahtia reviiriään

Kuvassa on Into ja Urho, serkun irlanninsusikoiran "pentu" Tää oli toinen kerta, kun tapasivat ja nyt leikki suju jo huomattavasti paremmin, kun Urhokin oli kasvanut kokoa ja oli myös vähän enemmän tietoinen omista raajoistaan... Mutta nopeaan loppu juoksu-leikit kun oli niin pirun kuumaa...

Eilen oli sitten Ruovedellä mölliagi-kisat. Ekana oli avoin luokka- eli ykkösluokkaa vaikeampi. Rata tällä kertaa oli kyllä suhteellisen helppo, mutta nopea. Kentän pohjissa on näissä meidän treenipaikoissa vähän kaikissa toivomista ja myös Ruovedellä pohja oli aivan liian pehmeä hyvien/nopeiden ratojen tekemiseen... Eka rata oli sujuva, tosin puolessa välissä oli aita-puomi-puomin alla putki, jonka päät oli puomin ylösnousun molemmin puolin. Into juoksi yhteensä ainakin kolme kertaa sinne putkeen  Eka väärästä päästä ja sitten pari kertaa turhaan, vaikka olis pitäny jo nousta puomia. Sitten homma seis ja uutta käskyä puomille. Toimi ja loppu pätkä olikin suht sujuva, kunnes vikalle esteelle homma tyssäs, kun ite mokailin ohjauksen. Toka rata oli meidän "oikea" rata eli se vastasi ykkösluokkaa. Taas oikein sujuva rata ja koira oikein reipas. Keppien alotuksesta tuli virhe ja sitten tais tulla taas vikalta esteeltä, kun en takaaleikannu vaikka ois pitäny.. 10 vp ja toinen sija!! Meillä on viä pari viikkoo treeniä ennen mun työreissua ja koulun alkua. Ja nyt kun tuntuu taas rahkeita riittävän, niin taidan olla rohkea ja ilmoittaa Inton Jyväskylään kisoihin.. Kerrotaan sitten, mitä siellä tapahtui. Aurinkoista elokuun loppua! 

Käytiin pyörähtään hoffien erkkarissa Tervakoskella 25.7. ja tuomisina oli EH. T'äysin totuudenmukainen arvostelu, joten siihen voi olla tyytyväinen. Ei ole meidän Intosta näyttelyiden tähdeksi, joten tyytykäämme siihen :) Noh, täytyy sitä käydä ehkä jossain ryhmiksessä pyörähtään kunhan kasvattaa taas karvat takas...

Viime lauantaina 31.7. oltiin sitten Orivedellä kisaamassa agilityssä. Molemmilla radoilla tuomarina oli Johanna Wütrich, hänen radoillaan ollaanki jo muutamaan otteeseen oltu... Molemmat oli agi-ratoja. Ekalta radalta tuli kymppi virheitä, eka vitonen aidalta kielto (koira jäi esteen eteen seisoon ku käskytin ihan väärin ja liian kovasti) ja toinen vitonen sitten renkaalta, en ohjannu/käskeny ja koira kiersi sen ja se oli hemmetti tokavika este!!! Noh, yliaikaa tuli sitten reilut 14 sekkaa... Toka rata alko loistavasti alkusuoralla, mutta sitten koira oli tulossa putkesta ja näki suoraan kelpien kävelevän radan reunalla ja sit jäi arpoon et lähteekö sen vai mamman luo... Noh, noin puolen minuutin arpomisen jälkeen valitsi radan jatkamisen... Jostain tuli toinenkin kielto ja maaliin päästiin hirveänä työvoittona. Tuloksena kuitenkin hylky, kun enimmäisaika ylittyi ;) Pieninä positiivisina merkkeinä oli, että kepeiltä eikä kontakteilta tullut virhettä.. tästä sitten eteenpäin ja treenaamaan...

Treenattu ollaan siis agilityä viikottain kerran tai kaksi. Eli viime vuoden "joka päivä kentällä"-meininkiin ei olla  ylletty.. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono...  Koiran karkailu radalta ei tällä hetkellä ole "ollenkaan" ongelma, joten nyt täytyy keskittyä treenaan vähän enemmän viä perusjuttuja ja kepit pitäis saada varmoiksi. Sekä tietty sitä, et tehtäis vähän itsenäisemmin, mutta silti mua kuunnellen. Katotaan, mitä tuleman pitää :) 

Ollaan myös alettu taas pyöräileen Inton kaa. Kuonopanta on ollut meillä edelleen se backup-varmistus, muuten ohjaan kyllä hihnalla, mikä on valjaissa kiinni. Ollaan tehty muutama suht lyhyt, noin 20 minuuttia kestävä kierros. Täytyy pikkuhiljaa pidentää matkaa... Pyöräily on siitä helppo homma, että ite kun on koko päivän seissyt jaloillaan ja taahannut ympäri museota niin kävely ei oikeen enää maistu.. Muuten Into on saanut nauttia ulkoilusta turvallisesti, kun porukoiden puolet pihasta on nyt aidattu ja ei tartte olla silmät selässä koko aikaa :) Tosin eipä se siellä yksin viihdy, makaa portilla/rappusten eessä et pääsis sisälle. Tällaista tänne, aurinkoa odotellessa! 

Ekana oli vuorossa agirata. Alussa koira oli vähän jäykkä eli hidas ja teki suht laajoja kaaria. Plus mä mokailin ja tein valssia kohtaan mihin en koko rataantutustumisessa ees miettiny sellaista tekeväni!! Eli siinä vaiheessa meni pasmat vähä sekasin... Koira meinas mennä väärään putkeen, mut onneks sain sen verran karjastua että korjas asian. Sitten kepeille mennessä lähtiki aalle, mut ei onneks koskenu esteeseen, joten tais olla sit kielto kepeille. Pari laajempaa kaarta teki vielä, mutta ku pääsin kunnolla koiran eteen ohjaan niin johan rupes Inton jalkoihinkin tuleen vipinää :D Lopputuloksena 5 vp ja yliaikaa vajaa 15 sekuntia.. Kaikki kontaktit otti hyvin, joten se aina iso plussa ainaki ton kokoselle koiralle. Toi rata oli niiiin työvoitto, että ei mitään rajaa. 

Hyppis olikin sitten alkuun kanssa vähän kankeeta menoa, kävi myös TAAS moikkaan tuomaria (taitaa olla jo sen verran tuttu tuomari, että täytyy käydä kattoon) mutta siitä sain sen hyvin mukaan ja loppu olikin kuin leikkiä siihen asti, kunnes meitsi ajautui liian lähelle aitaa ja kädellä kaadoin sen. Eli tuloksena hylky. Muuten ois tod. näk. ollut kymppi virhepisteitä... Jo tutustumisessa pohdin, että tästä tulee ongelmia, ku piti niin kääntyä ettei saa lähtee koukkiin koiraa, mut mitäs sitten kävikään ;) Noh, onneks toi oli mun moka niin sen yli on helpompi päästä, ehkä... 

Tästä on ihan hyvä jatkaa, pitää vaan saada ton koiran motivaatio korkeemmaks, etenemään ilman mua ja kepit+kontaktit varmemmiks. Siinähän sitä riittää pariks kuukaudeks hommia, sitten vasta seuraaviin kisoihin... Ei se nolla ihan mahottomalta enää tunnu :D